Vaunut arvontaan lahjoitti: Bumbleride

Ding dong, kello kaksi juhannusaattona löi, ja tuplavaunuarvonta on täten päättynyt!

...ja voitto osui tällä kertaa...

...nimimerkille:
kohta kahden pikkutyypin äiti, joka jätti kommenttinsa 13.6. klo 16:13 näin:

"Ensin kiitokset mukavasta blogistasi! Jo jonkin aikaa tätä olen seuraillut, mutta kommentoimaan en ole uskaltautunut. Nyt on kuitenkin pakko tarttua tilaisuuteen, sillä "jos ei veikkaa, ei voi voittaa" :)

Eli meillä on nyt 1,5-vuotias vikkeläjalkainen ja ehtiväinen "pikkutyyppi", jolle on marraskuun alussa syntymässä pikkusisko tai -veli. Tuplarattaiden hankintaa on harkittu, mutta päätöksiä ei suuntaan taikka toiseen ole vielä tehty. Jos arpaonni suosii, olisi päätös helposti tehty puolestamme ;)"

Onnea, onnea, onnea voittajalle!

******

Edellisen vaunuarvonnan yhteydessä lukijat toivoivat (ja saivat) alekoodin, ja Bumbleriden Jonna lupasi antaa samanmoisen myös nyt! Nämä blogialekoodit ovat joissain tapauksissa mun mielestä vähän niin ja näin (jos niissä säästää tyyliin euron), mutta näin isoihin ostoihin se on kyllä jo tosi tuntuva etu - siksi otin tämänkin tarjouksen ihan ilolla vastaan ja toivon, että siitä on jonkun hankintaan apua:

Puutalobabyn lukijat saavat siis kaikista Bumbleriden vaunuista ja lisäosista -10 % alennuksen!

Alennus on voimassa kolme viikkoa tulevasta maanantaista alkaen, eli  23.6-14.7.2014 asti näissä Bumbleridea myyvissä paikoissa:

Babystylet: www.babystyle.fi ja
AT-lastenturva: www.lastenturva.fi

...ja alennuksen saa kertomalla myyjälle "koodin" PUUTALOBABY.

*******

Ja nyt: ihanaa juhannusta kaikille!

toivottaa puutalon väki:
Krista, Joel, Silva & Seela

Tätä bloggausta multa on kyselty! Ja nyt vih-doin-kin aika on kypsä - lue: on ollut niin pitkään kuuma, että tällaisen pidemmän bloggauksen naputteleminen sisätilan viileydessä tuntuu itse asiassa ihan erinomaisen hyvältä päivänviettotavalta :)

Hommahan lähti liikkeelle siitä, että vannoutunut Bugis-fani sai Lastentarvikkeesta Emmaljungan Vikingin tuplarattaat, joiden myötä joutui ihan kokonaan tarkistamaan aiemmat hyökkäysvaunu-stereotypiansa kyseistä merkkiä kohtaan. Intoilin jo heti alkuun mahdollisuudesta hankkia tupliin myös erillinen yksittäisrunko, jonka avulla liikkeelle pääsee vain jomman kumman pikkutyypin kanssa.

Nooh, Joel vastusti yksöisrunkohankintaa. Kuulemma eteisemme vaunuparkissa on jo ihan riittävän ahdasta ja niin edelleen ja niin edelleen. Kävimme sitten Joelin kesäloman alkajaisiksi kaupunkilounaalla pelkästään Seelan kanssa ja tuplavaunuilla - olipa vähän hassua työnnellä leveitä rattaita toinen penkki tyhjänä. Kaupunkireissun jälkeen maaperä oli hedelmällistä ympäripuhumiselle, ja heti seuraavana päivänä kipaisin (heh - Varistossa asti ei ihan vaan kipaista) Lastentarvikkeesta ostamassa sitten sen irrallisen yksittäisrungon.

Ja Joel hoisi sen vaunuparkkitilaongelman näppärästi näin:

Nyt Joelin kesäloman aikana me ollaan itse asiassa yllättävän paljon liikuttu kaksilla rattailla: Seela on köllötellyt Vikingeissä ja Silva omissa Bugiksissaan. Kun siis kerran on ollut kaksi työntäjää tarjolla. Ja esimerkiksi uimalassa on ollut helpompaa, kun Joel lähtee Silvan kanssa päikkärinukutuskävelylle tai edeltä kokonaan kotiin, ja me Seelan kanssa ollaan voitu jäädä vielä omine aikoinemme viltille pötköttelemään. Tai toisin päin.

Niinpä näitä vaun... lastenlogistiikkayksikköjä tulee vähän niin kuin luonnostaan koko ajan vertailtua. Tässäpä keskeisiä havaintoja "Bugis vs. Viking" a la Krista & Joel. 

Vaunuissa on todella paljon samaa, ja molemmat on ihan selvästi sopivat just meidän tarpeeseen: keveät ja näppärät vaunut, joilla on näppärä liikkua julkisissa kulkuneuvoissa tai kauppojen kapeilla käytävillä - mutta joilla pystyy ongelmitta kulkemaan myös Toukolan ja Kumpulan hiekkateitä. Paremmuusjärjestykseen näitä kahta on mahdotonta laittaa; lempparin valinta tapahtuu ehkä näiden kahden välillä eniten ihan fiilispohjalta.

Mittanauha näiden vertailussa ei ole viuhunut, mutta runkomitoiltaan vaikuttavat aika täsmälleen saman kokoisilta kaikista suunnista:

Vikingien työntökahva menee kuitenkin (jos asennon on laittanut niin) jonkin verran pidemmälle, mikä helpottaa "kippaamista" esimerkiksi katukiveykseltä ylös noustessa. Toisaalta työntökahvan saa Vikingeissä käännettyä alas, joten julkisissa kulkuneuvoissa nämä saa suunnilleen samaan tilaan.

Vain Bugiksissa on heittoaisa, Vikingeissä ei. Toisaalta sitten Vikingeissä on alas taittuva aisa.

Vikingien runko vaikuttaa jotenkin tukevammalta. Bugiksissa rungon kiikkeryys yllätti alkuun, ihan niin kuin olisi ollut jotenkin... ...halpaa. Mutta hyvin tuo Bugistenkin runko on kestänyt, ei valittamista.

Renkaissa on jonkin verran kokoeroja. Vikingien takapyörät ovat matalammat ja leveämmät:

...ja Vikingien etupyörät ovat isommat ja leveämmät:

Erityisesti eturenkaiden kokoerossa meidän käytön kannalta plussat saa Viking: renkaat ovat juuri sen verran isommat, että ne eivät jumitu kadun koloihin. Eron on huomannut ihan käytännössä: jonkun kolon yli minä olen saattanut rullata Vikingeillä yli ihan huomaamatta, mutta perässä Bugisten kanssa tuleva Joelin kyyti on tökännyt. Pakko myöntää, että itse olen viime aikoina valinnut työnnettäväkseni mieluummin Vikingit - tietysti niissä on ollut keveämpi työnnettäväkin matkustajana.

Molemmissa kääntyilevyys ja kepeys on kuitenkin täyden kympin arvoista. Mutta jos Cameleonien "heppoisuus" epäilyttää, suosittelen tsekkaamaan seuraavaksi nuo Vikingit - eli sellainen pieni lisäjämeryys on niissä tarjolla, mutta samoissa pienissä mitoissa.

Kokoamissysteemin (kopan irroitus jne.) näppäryydestä annoin Cameleoneille pientä miinusta silloin pari vuotta sitten, kun Bugisten käyttökokemuksista kirjoitin. Mutta nyt, kun olen parin vuoden käytön ansiosta tottunut Bugis-kasaaja ja Vikingit ovat minulle uutta, tuntuu koppaosan irroitus ja kokoonkasaaminen helpommalta Bugiksissa. Vikingeissä vauvankoppa nostetaan tuosta kuomun kahvasta (musta kahva vihreässä kuomussa - ei näy yläpuolen kuvassa, mutta tuossa alhaalla näkyy). Samaan aikaan pitää toisella kädellä painaa vaunun pohjan pientä nappia ja vetääkin jostain. Itseäni tuo systeemi ähisyttää ja puhisuttaa, mutta just katsoin, miten helposti Joel sen äsken nosti kauppaan lähtiessään - eli luultavasti kyse on vaan oikean tekniikan oppimisesta.

Molemmille isot-isot plussat siitä, että naperon penkkiä voi työntää sekä kasvot eteenpäin että kasvot työntäjään päin. Niin kuin olen kertonut, tämä ominaisuus ratkaisi meidän tuplavaunuvalinnan.

Molemmille plussaa myös värivaihtoehdoista. Bugiksiin valitsimme ruskea-oranssin värityksen, runko on perusvärinen - mustan rungon taisi silloin saada vain all black -malliin. Vikingeissä puolestaan voi valita rungon värin erikseen ja verhoilun perusvärityksen (tosin vain aika tylsistä vaihtoehdoista: musta, harmaa, sininen ja vaalea) erikseen, ja sitten halutessaan ostaa lisänä värillisiä kuomuja. Vikingeihin valitsimme siis mustan rungon, harmaan perusvärin sekä ekstrana vihreän kuomun Seelalle ja punaisen Silvalle.

Bugisten vaunukopan käytöstä on tietysti jo pitkä aika, mutta muistini mukaan tykkäsin enemmän sen vauvakopankantosysteemistä (erillinen kahva). Ööö tai toisaalta se kantokahva meiltä kyllä kerran hajosi (meni takuun piikkiin), joten hmm... Onneksi ei ollut vauva kyydissä. Että toisaalta pisteet Vikingin vauvakopankantosysteemille, jos ei hajoa :)

Vikingien istumaosasta taas tykkään enemmän siitä, että siinä naperon jalkojen väliin tulee "välipuu"(näkyy jonkin verran täällä). Sen ansiosta turvavöitä ei ole välttämätöntä käyttää, ainakaan meidän kiltisti paikoillaan pysyvän tirppasen kanssa. Bugisten istumaosasta ilman turvavöitä voi tipahtaa (huh, kokemusta melkein on), ja sitä paitsi istumaosan turvavyöt Bugiksissa ovat ihan surkean huonot. Vikingiessä ne on paremmat, mutta itse asiassa kaikkein parhaat turvatyöt on olleet niissä Bumbleriden tuplissa.

*******

Tulikohan kaikki, mitä mulla oli mielessä...? Saa kysyä!

Mutta joo - että kummat ovat paremmat...?

Perusominaisuuksien perusteella en oikeasti osaa laittaa näitä paremmuusjärjestykseen. Toisessa on joku puoli hyvää ja toisessa toinen. Kumpikin (meidän käyttöön) hyvin lähellä täydellistä. Mutta... Tätä taisin arvella jo silloin joskus Vikingejä ensi kertaa kokeillessani: jos nyt ostaisin ensimmäiselle lapselle vaunut (ja arvelisin, että toinen olisi tulossa lähaikoina), ostaisin Emmaljungan Vikingit, koska ne saa helposti jatkettua tupliksi. Mutta tämäpä ei tietysti olekaan niin helppo juttu - silloin Bugiksia ostaessa ei tullut mie-leen-kään, että tässä talossa tarvittaisiin vielä tupliakin.

Mutta Vikingeille siis järjettömän iso plussa siitä, että osat yksöis- ja tuplarattaiden kesken ovat yhteensopivat! Eli jos ensimmäistä lasta odottaessa ostaisi yksöis-Vikingit, niistä saisi myöhemmin tuplat pelkästään ostamalla niihin tuplarungon, ja myöhemmin istumaosan, kun vauva kasvaisi vaunukoppa-ajan yli. Ihan älyttömän kätevää. Tätä ominaisuutta ihan ehdottomasti olisi kaivannut Bugiksiinkin! Kun me ostettiin (kalliit) Bugikset, meidän (mun) ykkösajatus oli se, että näillä yksillä sitten pärjätään aina ja ikuisesti - ei matkarattaita, ei mitään ylimääräistä härpäkettä eteiseen. Nooh, tulipa sitten puutaloon toinenkin lapsi ja osoitti, että häh häh hää, eipäs voi vaunuasiaakaan aukottomasti suunnitella. Vauvankokoinen aukko oli.

Vikingeillä tämäkin asia olisi ratkaistu.

Toisaalta koskaan ei voi tietää tulevaa, joten... Nojoo, vaikea valinta. Mutta toivottavasti näistä vertailujutuista on jollekulle hyötyä vaununhankitaviidakossa!

PS. Tuplarataskokemuksia Vikingeistä tulossa lähiviikkoina. Kaikki (tai lähes kaikki) vaunukokemuskirjoitukset löytää klikkaamalla sivupalkista tägiä "vaunut".

Emmaljunga Double Viking -vaunut saatu Lastentarvikkeesta

Käyttökokemuksia! Käyttökokemuksia! No täältä tulee.

Olen ollut aikeissa kirjoittaa näistä tuplavaunuista käyttökokemuksia jo niin kauan, että ensimmäisissä kuvissa on vielä kevät... Ja tuolla vihreäkuomuisessa vaunukopassa nukkuva vauveli vasta parin kuukauden ikäinen.

Hupsis.

No mutta onpa tämän viiveen ansiosta ainakin kertynyt kokemuksia niin, että jopa tietää, mistä puhuu. Olemme nyt ajelleet näillä tupla-Vikingeillä (viralliselta nimeltään Emmaljunga Double Viking) noin seitsemän kuukauden ajan. Ja vaikka kyse onkin "lahjahevosesta" (saimme siis vaunut Lastentarvikkeelta), väitän olevani ihan täysvilpitön sanoessani, että olen nyt ihan varma, että nämä ovat parhaat mahdolliset tuplat juuri meidän tarpeisiimme.

Minulta kysyttiin vasta kommenttikentässä, että olisinko valmis vaihtamaan nämä tupla-Bugiksiin, jotka silloin ensialkuun olivat ne alkuperäiset tuplavaunuhaaveeni. En vaihtaisi. Vertailevaa tietoa näiden kahden välillä en tietenkään voi antaa, koska tupla-Bugiksia en ole koskaan livenä edes rullaillut. Mutta nämä Vikingit tuntuvat nyt niin omilta, että en kyllä todellakaan vaihtaisi.

Vaunuja etsiessämme kriteerit olivat siis:

• kepeät kaupunkikäyttöön sopivat tuplat (ei mallia "taisteluvaunu"), jolla kuitenkin voi rullailla myös hiekkateillä - eli keveät työntää
• rinnakkain istuttavat - en halua, että toinen joutuu tuijottamaan toisen selkänojaa tai pahimmassa tapauksessa olla maan rajassa "potkinta- ja raparoiskumisetäisyydellä". Rinnakkain istumisen ilot tulevat tietysti myös sitten, kun molemmat istuskelevat ja juttelevat - lapset ovat sitten siinä sosiaalisesti vierekkäin ja voivat helposti jutella keskenään. Ja tietysti työntäjän kanssa, ks. seuraava kohta, eli...
• istuinten suunta käännettävissä - eli että myös naperomatkustaja voi istua kasvot työntäjään päin
• tukevat, laadukkaat ja kestävät vaunut

"Oho, voiks nää OLLA näin keveät - mä odotin varmaan kymmenkertaista painoa!",älähti spontaanisti eräs lapseton ystäväni, joka Silvan pyynnöstä otti vaunut työntääkseen tuolla "keskustaolosuhteissa" viime kesänä.

Keveys on kyllä iso plussa näissä. Etenkin hiekkatiellä tuntuu välillä, että näitä on keveämpi työntää kuin niitä meidän yksöis-Bugiksia. Johtunee siitä, että Bugisten pienet eturenkaat väpättävät mennessään - nämä taas kulkevat tasaisen kevyesti.

Isoa plussaa siis kaikkien yllämainitsemieni kriteerien toteutumisesta: rinnakkain työnnettävät, käännettävät penkit, ja kevyet & ketterät vaunut. Meille tosiaan nuo olivat ne tärkeimmät. Lisää plussia myös näistä:

• työntöaisan "käännettävyys"- tykkään pitää sitä aika matalalla, silleen "hartiaergonomisessa" asennossa
• hyvät tavarakorit, johin helpompi pääsy kuin mitä Bugiksiin olen tottunut
• vaunukopan kantosysteemi (kahva kuomussa) - sain vasta myöhemmin tietää, että Bugiksissa "kahva" onkin turvakaari eikä siitä saisi nostaa
• vaunukopan kiinnittäminen runkoon - tosi helppo naks (irroittaminen vaikeampaa ennen kuin oppii tekniikan)
• kestävän tuntuiset - kieritän nämä päivittäin kotiportaita alas pihalle eikä yhtään tarvitse jännittää, että räsähtääkö jotain rikki
• naperon istuin mukavan oloinen eikä turvavöitä tarvitse aina käyttää, kun jalkojen välissä on tuollainen "välipuu"
• värit - rungon ja perusverhoilun voi valita parista vaihtoehdosta, ja lisäksi ostettavissa siis noita värikkäitä kuomuja!
• Viking Doublen ja yksöis-Vikingien yhteensopivuus; tätä hehkutin jo aikaisemminkin täällä. Me siis ostettiin myös tuollainen yksöisrunko - on ihan mahtavaa, kun sen kanssa voi lähteä yhden kanssa liikkeelle (ja napata siis vaan tuplasta yhteensopivan vaunukopan/istumaosan mukaan)

Niin joo ja vielä yksi suurikokoinen plussa asiasta, jota en oikeastaan ole tullut ajatelleeksikaan ennen kuin juuri äsken googlasin muita tuplavaunuarvosteluita:

• molemmille lapsille on "oma koppansa" - eli toinen voi nukkua ja toinen olla hereillä, tai toinen kuomu ylhäällä ja toinen alhaalla... TAI toinen katsella eteenpäin ja toinen taaksepäin. Tosi hyvä ominaisuus!

Miinuksiakin tietysti löytyy:

• vaunukopan irroittaminen rungosta vaatii pientä totuttelua - yhtä aikaa pitää painaa napista ja vetää vivusta
• myös istumaosan makuuasentoon laittaminen vaati minulle opettelunsa, kun olin tottunut erilaiseen systeemiin - tässä siis sellainen... ...kaarella oleva hihna, josta pitää vetää molemmista päistä, jotta istuin "vapautuu" liikkumaan
• peruspakettiin ei kuulu sadesuojia - minkä vuoksi meillä on sellaiset edelleen hankkimatta...
• samoin olisin kaivannut rannehihnaa - meillä tee-se-itse -versiona tuollainen rinkan hihna, jonka voi sujauttaa työntäjän ranteen ympärille
• leveys tietysti voi olla miinus joissain olosuhteissa, mutta meille tämä puoli ei ole tullut oikeastaan koskaan vastaan. Päin vastoin; yllättävän hyvin noilla mahtuu mihin tahansa, jopa kauppojen kapeille käytäville; ovat niin ketterästi kääntyilevät. Pari kertaa emme ole mahtuneet bussiin, mutta emme olisi mahtuneet kyllä tavisvaunuillakaan. Ai niin ja kerran tuli korkealattiainen ratikka, mutta sinne en olisi ähertänyt yksöis-Bugiksillakaan.

Lumiolosuhteissa näitä ei olla vielä päästy testaamaan. Täytyykin muuten selvittää, onko näihin muuten (kääntymättömiä) talvirenkaita tuohon eteen saatavilla...

Mutta joo, kaiken kaikkiaan olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että Emmaljungat todellakin yllättivät! Mun mielikuva tästä merkistä oli tosiaan aikaisemmin sitä mallia "taisteluvaunu". Ja nämä ovat nyt tuplaleveät ja silti aivan yhtä ketterästi kääntyilevät kuin Bugiksetkin.

Voin siis lämpimästi suositella, jos vaununetsintäkriteeristö on tuo sama kuin meillä!

*******

Paljon on siis tällaista kokemusbloggausta kyselty. Nyt yritän kuumeisesti miettiä, että tuliko kaikki hankinnassa olennaiset jutut mieleen... Mutta saa kysyä lisää! Entä onko teillä muilla jo kokemuksia näistä?

Kaikki vaunuja koskevat bloggaukset löytyvät sivupalkista (käsistäriistäytyneen) tägipilven kohdasta "vaunut". Aiempi bloggaukseni tupla-Vikingien saamisesta täällä. Ja yksöis-Viking vs. yksöis-Bugis vertailussa täällä.

Samalla saatteella kuin ennenkin - toivottavasti näistä on jotain apua muille vaunuviidakossa suunnistaville!

Miten nopeaa vauhtia päivät menevätkään! Meidän pieni on huomenna jo kolmeviikkoinen pikkumies, joka nostelee päätään, yrittää ryömiä, kurkottelee kaikkea kiinnostavaa käsillään ja katselee kauniita tyttöjä. Aika, älä kulu niin nopeasti!

Viimeisten parin viikon aikana olemme pikkuhiljaa lähteneet liikenteeseen, vaikka monet paikalliset viettävätkin ensimmäisen kuukauden kotona perinteiseen Confinement period -tyyliin. Vauvamme on suomalaisittain isokokoinen, joten pariviikkoistamme luullaan aina parikuiseksi ja oikean iän kuultuaan vähän päivitellään, kun olemme jo niin varhain liikkeellä. Me emme kuukauden kotonaoloa kestäisi, vaan olemme käyneet ravintoloissa, ostoskeskuksissa ja kahviloissa lähes entiseen malliin. Ainoastaan vaunulenkille en ole vielä sektiosta toipuessani uskaltautunut, mutta kovasti jo suunnittelen aamulenkkejä Singaporen Botanic Gardensissa muutamien äitikollegoiden kanssa.

Singaporessa ei pääse vaunujen kanssa bussiin, joten liikumme vauvan kanssa joko taksilla, uberilla tai metrolla. Varusteina Bugaboon Cameleonit, joihin olemme olleet todella tyytyväisiä. Ostimme vaunut Suomesta viime kesänä, sillä Singaporessa kunnon vaunuista saa pulittaa ainakin tuplaten Euroopan hintoihin verrattuna, Stokken sänky maksaa täällä jopa kolminkertaisesti Suomen hinnan. Lisäksi saimme Euroopan ulkopuolella asuvina vielä taxfree-vähennyksen, joten diili oli Singaporen hintoihin verrattuna erittäin kannattava. 

Ennen raskautta en tiennyt vaunuista mitään, joten vaunumaailmaan tutustumiseni alkoi tästä Lilou´s Crushin vaunupostauksesta ja sen mahtavista kommenteista. Ongelmia vaunujen valinnassa tuotti lähinnä se, että nyt ollaan Singaporessa, mutta vuoden päästä ehkä jossain ihan muualla, joten oli hankittava jokaiseen ilmastoon sopivat yleisvaunut. Muutamiin vaihtoehtoihin tutustuttuamme selkeäksi voittajaksi nousivat citykäyttöön sopivat Bugaboon Cameleonit. Ja ne liikkuvat kuin unelma, jopa tämän tumpelon törmäilijä-äidin käsissä.

Naureskelimme Suomessa kovin suosituille Emmaljungille, niille suurille hyökkäysvaunuille. Pilkka osui hieman omaan nilkkaan, sillä toisinaan omat Cameleonimme tuntuvat täällä kuin jättimäisiltä hyökkaysvaunuilta. Expattien keskuudessa Bugikset ovat suosittuja, mutta ylivoimainen suosikki on Suomessa ainoastaan matkavaununa tunnettu Bee. Paikalliset käyttävät lähes poikkeuksetta heppoisia matkarattaita ja pyörittelevät hieman silmiään, kun kuljen täydessä varustuksessa vaippakasseineni ja turvakakaloineni/vaunukoppineni. Pikkuenkelimme viihtyy molemmissa vaihtoehdoissa ja useimmiten nukkuu suurimman osan reissujamme. Poikaparka ei tiedäkään missä kaikkialla hän on ollut ja kuinka moni ihminen häntä onkaan ihastellut, kun toinen on viihtynyt niin tyytyväisenä unimaailmassaan. 

Vaikka muutoin olen alkustresseistä selvittyäni ottanut beben kanssa liikkumisen aika rennosti, on perheessämme yksi tärkeä sääntö, josta ei poiketa. Poikamme on kiinni turvakaukalossaan aina automatkojen ajan. Se taitaa olla Suomessa lakikin? Täälläkin turvakaukaloja suositellaan, mutta ne eivät ole pakollisia. Osa paikallisista kuljettaa vauvojaan sylissään automatkoilla, etenkin lyhyillä taksimatkoilla. Siksi matkavaunut riittävät, kun turvakaukaloita ei tarvitse kuljettaa mukana. Toki suuri osa myös paikallisista pitää turvaistuinta omassa autossaan, mutta joidenkin meidän expattien ehdoton turvaistuimen käyttöpakko aiheuttaa hieman ihmetystä. Sain vihaisia katseita taksikuskilta kieltäytyessäni ottamasta vauvaa syliini, hänen huutaessaan kitarisat punaisina ruuhkassa. Ei voi mitään ja siinä ei auta kuin hyssytellä, mutta poika pysyi köytettynä tuolissaan.

Toinen minua ihmetyttävä kulttuuriero on etenkin singaporenkiinalaisten tapa käyttää vaunuja to-del-la pitkään. Huvituksella ja ihmetyksellä bongailen jo lähes kouluikäisiä lapsia istumassa tai jopa makoilemassa jalat pitkällä sojottaen aivan liian pieneksi jääneissä vaunuissaan. "Lapsijumalia", vai mitä, en osaa sanoa, mutta näky on varsin häkellyttävä. Yhtä hyvästä palvelusta on meidän poikamme turha edes haaveilla.

Vauvasta huolimatta ravintolalounailla ja illallisilla herkuttelut ovat siis jatkuneet entiseen malliin (kuvia herkuista sivupalkin Instagramissa) ja pojastamme kasvaa vielä kunnon kulinaristi. Nyt hän jo antaa äidin ja isin syödä rauhassa, nukkuen kiltisti omassa kopassaan.

Fiksu poika.

Pumpulipesässä saavutettiin viime viikolla yksi virstanpylväs: ihka ensimmäiset vaunulenkit. Ja miten vapaalta olo tuntuikaan kun sisätiloista siirtyi ulos, yhdessä pikkuisen kanssa. Ei me ollakaan oman kodin vankeja. Perjantaina kävin ensimmäisellä lenkillä kaksistaan pikkuisen kanssa ja sunnuntaina käytiin koko perhe pienellä "sunnuntaiajellulla". Ihan parasta.

Totta puhuakseni me oltaisiin kyllä saatu lähteä ulos jo viikkoja sitten. Keskoset saavat lähteä ulos seikkailemaan kun painoa on 2,5-3 kg. En vain jotenkin ole aiemmin uskaltanut, olen ilmeisesti jumahtanut näkemään pikkuisen ikuisena hauraana keskosena, jonka kanssa ei uskalla ottaa mitään riskejä. Jep jep. Tyypillä on nyt painoa sellaiset 3,7kg ja laskettu aikakin hurahti ohi yli kolme viikkoa sitten. Oma mieli laahaa kuitenkin pahasti perässä. Mun pikku keskonen. Jota haluan suojella kaikelta pahalta. Ulkoilma ei kuitenkaan enää saa olla tällainen paha, nyt pitää tosissaan ryhdistäytyä. Oma pollakin alkoi pahasti seota sisätiloissa, tuli viimeisen parin viikon aikana monina päivinä sellainen hullun levoton olo ennen miehen kotiin tulemista. Ja kun mies tuli kotiin ja pikkuisen syömiset osui sopivasti niin lähdin muutamia kertoja yksikseni pikkuiselle lenkille.

Ihan täysin tässä ei olla edelleenkään rentouduttu ulkonakäynnin kanssa. Se on edelleen SUURI OPERAATIO, seikkailu johon ei lähdetä ihan noin vain. Eli keksin edelleen tekosyitä, joiden mukaan pihalle EI IHAN VIELÄ lähdetä. Sitten vasta seuraavan syönnin jälkeen. Jos pieni on hyvällä tuulella. Eikä ole liian pimeää. Eikä sada. Eikä... Ääääh....

Toivottavasti tänään saan ryhdistäydyttyä. Nyt voitaisiin jo tehdä ihan oikea lenkki, aiemmat oli sellaisia 20 min pyrähdyksiä. Neuvolatädin mukaan hiljalleen ulkoilmaan totuttautuminen tarkoittaa, että voi aina tuplata edellisen ulkonaolon määrän. Aikas ripakkaa touhua. Itse ajattelin, että voisin noiden parin visiitin jälkeen nyt aina lisätä parisenkymmentä minuuttia ulkoaikaan lisää. Otettaisiinkohan tällä viikolla jo ensimmäiset ulkopäikkärit omalla kuistilla. Hurrrrrjaa!

Kuvassa (tajuttoman huonolaatuista) todistusaineistoa ekasta pihakeikasta (voi kun pikkuinen on vielä pieni noissa vaunuissa :) ). Tässä myös ensimmäinen kuva meidän pikkuisesta täällä blogissa. Kiikun kaakun keinuttelen vielä sen suhteen, tulenko laittamaan tänne kuvia hänestä vai en. Tämän nenänpääkuvan osalta arvelin, että häntä ei tästä tunnista, joten siksi tämä tuli nyt tänne. Ja meidän menopelinä on siis tuollaiset ruskeat Emmaljungan Duo Edget. Ostettuna Lastentarvikkeesta -20% alella viime vuoden mallistoa. Tilasin nämä aikanaan hyvissä ajoin, mutta tulivat vasta siinä vaiheessa kun olin itse jo synnärillä (synninpäästönä Lastentarvikkeelle sanottakoon, että se synnytys tosiaan oli melko ennenaikainen :) ). Nämä on kai niitä niin kutsuttuja syöksyvaunuja. Mielestäni oikein kelvot täällä "maalla" päällystevaurioisella maantiellä, jossa toisinaan tulee väistettyä autoja osittain penkereen puolelle. Ensituntuma ainakin on ollut ihan positiivinen. Ja kiitokset miehelle siitä, että hän heltyi alennusmyynnin myötä pyyntöihini ostaa tällaiset ja uutena. Nyt pitäisi vain pitää huolta, että näitä tulee käytettyä ahkerasti. Muuten voi tulla sanomista :D.

Voittajien vaunut saatu Bumbleride-maahantuojalta

Kun on kerran päästy tässä vaunukokemusbloggailujen makuun (tsekkaa sivupalkkitägäyskaaos sanalla "vaunut"), niin täältä pesee lisää - viime kevään vaunuarvontojen yhteydessä pyysin nimittäin myös Bumbleride Indie -vaunujen ja Bumbleride Indie Twin -vaunujen voittajia kirjaamaan ylös kokemuksiaan vaunujen käytöstä.

Puheenvuoro siis voittajille - tässäpä heidän kirjoituksiaan!

Käyttökokemuksia Bumbleride Indie -rattaista

Meillä kävi mieletön tuuri: juuri kun aloimme suunnitella yhdistelmävaunujamme pienempään kokoon menevien (matka)rattaiden hankintaa, julkaisi Krista arvonnan, jossa palkintona olivat näppärän näköiset ja kokoiset rattaat. Juoksurattaista en ollut edes uskaltanut haaveilla, koska juoksuintoni uudesta heräämisestä ei ollut mitään takeita. Olin valmistautunut juoksemaan juoksuni vaunujemme kanssa, ja jonkun lenkin ehdin jo heittääkin ennen kuin kuulin että arpaonni oli todella osunut kohdalleni!

Olin todella innoissani saadessamme upouudet Bumbleride Indie- rattaat käyttöömme, ja testattuani niitä pikaisesti pihamaalla oli jo ensituntuma rattaista jämäkkä, kevyt ja hyvin rullaava. Rattaat taittuvat todella näppärästi ja riittävän pieneen pakettiin, joten ne sopivat hyvin meidän matkaratastarpeisiimme. Rattaat ovatkin kulkeneet saapumisestaan lähtien auton kyydissä joka paikkaan, ja kaupoilla ollessamme nappaan nykyään mielelläni rattaat takakontista ja lapsen niiden kyytiin, kun ennen tuli suosittua kauppojen omia kärryjä helppouden vuoksi.

Rattaat nousivat nopeasti suosikiksi myös puistoon lähtiessämme, mutta erityisesti lenkille kaipasin jotain vakaampaa ja kevyempää menopeliä. Vakaat ja kevyet Bumbleridet todella on, jämäkkä kevyt alumiinirunko ja laadukkaan oloiset laakerit ja renkaat. Jos olisin tiennyt tämänkään vertaa laakereiden ja renkaiden merkityksestä, olisin ehkä kiinnittänyt niihin enemmän huomiota myös vaunuja hankkiessamme. Vanhojen nelipyöräisten vaunujemme kanssa lenkkeillessäni totesin niiden olevan todella raskaat ohjailla ja pitää tiellä etenkin juoksuvauhdissa, joten olin innoissani kolmesta isosta renkaasta joista edessä oleva on kääntyvä. Juoksuaskelia en ehtinyt kuitenkaan montaa ottaa, kun etupyörä alkoi väpättää ja meinasi heittää rattaat ympäri. Soitto lastentarvikeliikkeeseen ja maahantuojalle selvitti, että ilmeisesti missään juoksurattaissa etupyörää ei ole tarkoitettukaan turvallisuussyistä pidettävän vapaana vaan se tulisi aina lukita. Tieto tuotti ensi alkuun pientä harmitusta, mutta rattaat kulkivatkin melko vakaasti suoraan myös etupyörä lukittuna eikä ylimääräisiä ohjausliikkeitä tarvinnut kovin usein tehdä. Kääntyvällä etupyörällä rattaat olisivat niin älyttömän näppärät ohjailla, mutta ilmeisesti siis muissakaan rattaissa tätä ei juoksuvauhdissa suositella.

Rattaiden tavarakoriin olen erityisen ihastunut. Ensisilmäyksellä se vaikutti kapealta ja ahtaalta mutta koriin mahtuukin todella paljon tavaraa! Pidemmille retkille lähtiessämme on tavarakoriin pakattu kaksi isoa hoitolaukkua ja välillä vielä ostoksiakin päälle. Ja tavarakorin mallin ollessa melko syvä, on sinne helppo heittää vauhdissakin pienempiä tavaroita ilman että tarvitsee pelätä niiden putoavan kyydistä. Myös rattaiden vyöt saavat erityiskehut, kiinnitysklipsi on mukava ja helppo käyttää, ja vöiden pituutta pystyy nopeasti ja helposti säätelemään kun esimerkiksi lapsen nukahtaessa vaihdetaan makuuasentoon.

Mutta on meillä kohdattu vastoinkäymisiäkin. Ensimmäisen kerran kun rattailla olin liikenteessä niin, että matkalla lapseni oli valmis nukahtamaan, aloin säätää selkänojaa makuuasentoon. Selkänojaa säädetään hihnalla jossa on muovinen stoppari, jonka vapautus tapahtuu stopparissa olevaa nappia painamalla. Nappi ei painunut pohjaan ja stoppari ei liikahtanutkaan vaikka rystyset valkoisena sen kimpussa riehuin. Tuskaisena soitto lastentarvikeliikkeeseen, ja ensimmäisenä saatu vinkki selkänojan keventämisestä ennen napin painamista tehosi. Siitä huolimatta stopparin nappia täytyy painaa todella lujaa, ja tekisinkin sen mielelläni kahdella kädellä, mutta toinen käsi täytyy olla keventämässä selkänojaa jotta toimenpide onnistuu. Ennen tätä kaikkea punnerrusta jarrut tulee laittaa päälle, jotta rattaat pysyvät paikoillaan. Voimaa ja tarkkuutta vaativaa tehtävää ei ole kovin helppo suorittaa seisten, vaan itse teen sen kyykkyasennossa selkänojan takana. Lisäksi stopparin kiristys ja löysäys tulisi tehdä huolellisesti suoraan vetäen, jotta hihna ei jumitu stopparin väliin. Ei siis käy kovin nopeasti eikä vauhdissa, kuten erilaisella systeemillä varustetuissa vaunuissamme. Säätö on kyllä huomattavasti kevyempi silloin kun lapsi ei istu kyydissä tai nojaa selkänojaan, mutta harvemmin sitä selkänojaa tarvitsee niissä tilanteissa säätää. 

Lapsemme ei ole enää hetkeen juurikaan viihtynyt kasvot työntäjään päin istuen, joten heittoaisatoimintoa tai muuta kääntömahdollisuutta en ole kaivannut. Sateella ja viimalla olen kylläkin ottanut mieluummin yhdistelmävaunujemme rattaat käyttöön niin, että lapsi istuu minuun päin, jotta pystyn paremmin seuraamaan lasta ja suojaamaan matkustajan sääoloilta. Lisäplussa myös kuomussa olevasta kurkistusluukusta, josta on helppo kurkata kuomun sisään kun kuomun ollessa auki lapsen kasvoja ei muuten näe.

Kun itselläni vertailukohtana on erään saksalaismerkin valmistamat yhdistelmävaunut, joihin kaiken kaikkiaan olemme olleet tyytyväisiä, vie Bumbleridet kuitenkin voiton edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi myös jarrujen helppokäyttöisyydessä ja luotettavuudessa, sekä työntöaisan tukevuudessa ja sen säätömekanismin toimivuudessa. Ainoastaan selkänojan säätömekanismista Bumblerideille iso miinus, kun vanhoissa vaunuissamme tuo säätö on erityisen helppokäyttöinen. Lisäksi myönnettäköön, että kävelen tosi lujaa, ja etupyörä alkaa välillä väpättää jo pelkässä kävelyvauhdissakin. 

Kaiken kaikkiaan rattaat ovat olleet todella mieluisat ja kätevät. Vaikka yhdistelmävaunurattaamme ovat olleet oven vieressä käyttövalmiina, on mieheni ihan vaan lähipuistoonkin lähtiessään silti mieluummin kävellyt autolle ja hakenut takakontista Bumbleridet. Kysyessäni kerran miksi, sain vastauksen: ”Mä vaan tykkään näistä niin paljon enemmän!”. 

*******

Käyttökokemuksia Bumbleride Indie Twin-rattaista

Kyyditettävinä meillä on Akseli 1v 11kk ja Siiri 5 viikkoa. Käytössä meillä on siis sekä tuo vaunukoppa että tavallinen istuin.

Vaunujen käyttötarkoitus meillä on lähinnä siirtyminen kotoa leikkipuistoon tai pienille kauppareissuille äidin ollessa lasten kanssa liikenteessä ilman iskää. Asumme paikkakunnalla, jossa julkista liikennettä ei juurikaan ole, joten vaunujen mahtuminen bussiin tms. ei ole meille ongelma kun sellaisia emme käytä. Lähinnä mahtuminen kauppojen ovista sisään on mietityttänyt, mutta ainakin paikallisen postin ovesta mahduimme hyvin. Kesällä ehkä vaunuja tulee kuskattua enemmän mukana pidemmilläkin reissuilla. Vielä emme kuitenkaan ole koittaneet näitä autoon sovittaa, mutta uskoisin, että ne farmariauton peräosaan saadaan sopimaan tuhannen ja yhden matkakassinkin kanssa :D Harkinnassa on adapterin hankkiminen, koska meillä käytössä oleva turvakaukalo sattuu olemaan sellainen, jonka saisi adapterilla näihin liitettyä. Tämä ehkä madaltaisi kynnystä ottaa nämä vaunut mukaan myös isommille kauppareissuille, kun ei vaunukoppaa tarvisi joka kerta yrittää mahduttaa matkaan mukaan.

Aluksi, kun saimme vaunut tuntui vaunukoppa kovin pieneltä verrattuna noihin meidän aiempiin yksilövaunuihin. Mutta kyllähän tuollainen pieni sinne hyvin sujahtaa untuvapusseineen päivineen. Ja kesää kohden kun mennään niin vähenee tietysti tuo pukemisen tarvekin, eli tilaa tulee sitä myötä lisää.

Kopan kuomu suojaa hyvin ja on helppo nostaa ja laskea kun vauvaa vaunuihin laittaa tai ottaa pois. Kopan jalkasuoja (vai millä nimellä sitä kutsutaan?) on vetoketjullinen, joka alkuun vaati hieman totuttelua. Kesää ajatellen olen miettinyt sitä, että saako sitä siirrettyä kuinka kätevästi sivuun tai vain vähän avattua. Kovin montaa kertaa koppaa meillä ei ole rattaista irroitettu, mutta vaikuttaa melko kätevältä tuo kiinnitys/irroitus. Toisaalta, ei olla kyllä kokeiltu vielä vauvan kanssa sitä irroittaa, eli en tiedä, kuinka paljon vauva saa heilutusta, jos sitä yrittää vauva kyydissä irroitella. Alun perin sijoitin kopan vaunuihin työntäjän oikean käden puolelle, mutta melko pian vaihdoimme sen toiselle puolelle koska tuntui, että koppa peitti näkyvyyden kyydissä istuvalta esikoiselta.

Ratasosa on melko kapea, mutta esikoinen toppavaatteineen mahtuu hyvin kyllä kyytiin. Selkänoja tuntuu jäävän melko makaavaan asentoon, vaikka olemme mielestämme sen nostaneet niin ylös kuin sen saa. Akseli ei kuitenkaan itse ole valitellut asennon olevan huono, mutta helposti alkaa itseään kallistaa eteenpäin niin, ettei nojaa päätänsä rattaiden selkänojaan.

Turvakaaren irroitin parin kokeilukerran jälkeen kokonaan pois, koska koin, että toppapukuineen ja toppakenkineen Akselia oli vaikea saada kapeisiin rattaisiin pujoteltua turvakaaren ali. Isoin miinus minulta tulee siitä, että ratasosan turvakaaressa ei ole haararemmiä! Turvakaari saattanee meillä jäädä tästä syystä käyttämättä, koska rattaiden vyöt on joka kerta kiinnitettävä joka tapauksessa. Joskus olisi kiva yhtäkkiä vain "heittää" lapsi vaunuihin ilman että täytyy aina vyöt kiinnittää. (Hysteerinen äiti kun pelkää, että lapsi luiskahtaa rattaista pois, jos ei ole haararemmiä..). Vyöt kuitenkin on näppärät avata ja sulkea ja mahtuvat hyvin toppavaatteista riippumatta.

Itse en kovin näppäräksi koe tuota istuimen selkänojan säätöä, jotenkin minulla tuntuu olevan hankaluuksia sen nauhan vetämisessä. Mutta ehkä siihenkin ajan kanssa tottuu. Pääosin meillä istuin on kuitenkin istuma-asennossa. Kaipaisin ratasosan jalkaosaan vielä mahdollisuutta säätää sitä hieman alemmas, mutta tämä lienee makuasia. Vielä pitäisi myös tutustua ratasosaan siltä osin paremmin, että saako ratasosan kangasosia jotenkin suojattua kuraisilta kengiltä tai kuinka hyvin näitä ylipäätään saa putsattua kurasta ja liasta.

Rattaat ovat kevyet ja näppärät työntää ja liikkuvat sujuvasti. Työntäjä ei huomaa kyllä tuplia työntävänsä, vaan vaunut kulkevat yhtä kivasti kuin yksilövaunummekin. (Meillä on Oran Jetit). Ja vaikka painoeroa kyyditettävillä on lähes 10 kiloa, vaunut eivät kyllä työntäessä puolla yhtään. Vielä ei keliolosuhteet ole olleet huonot, mutta uskoisin, että noilla isoilla renkailla päästään eteenpäin myös lumessa ja loskassa. Ainakin leikkipuiston hiekkamaalla rattaat kulkivat hyvin.

Meille molemmille työntäjille työntöaisa saadaan säädettyä sopivalle tasolle. Tavarakori vaikutta tilavalta, ja materiaaliltaan sellaiselta, että se on helppo myös puhdistaa esimerkiksi hiekkaisten kurahousujen ja ämpäreiden kuljettelun jälkeen. 

*******

Iso kiitos vielä teille, voittajat, että jaoitte käyttökokemuksianne - ja hyviä ajeluita jatkossakin!

Onko teillä muilla kokemuksia näistä? Ainakin Etkaisäänymuavarte-blogin sanumarian supersuloiset kaksoset ajelevat näköjään just näillä samoilla tuplilla :)

Viikot tuntuu menevän hurjaa vauhtia etiäpäin. Viime viikkoihin ei oo kyllä sisältynyt hirveemmin mitään, lähinnä töitä ja yksi neuvolakäynti. Etovat olot alkaa olla takanapäin (jee!), mutta väsymys vaivaa vielä. Tosin väsymys on ehkä enempi johtuvaa näistä kuuden aamuista, mitä on ollut aika paljon viime aikoina. Nytkin on tällänen kiva yhdeksän työpäivän putki meneillään, mistä on vielä neljä aamua jäljellä. Viikonloppuna saa sit onneks rentoutua. :)

Neuvolakäynti oli ihan pikanen 30min aika, pissanäyte (ok!), painontarkistusta, kuulumisten kyselyä ja masuasukin sydänäänet.♡ Kaikki vaikutti siis olevan oikein hyvin, ja seuraava käynti onkin sitten rakenneultran jälkeen, joka on vasta maaliskuun lopulla. Toivottavasti ei tarvi käydäkään mistään kummemmasta syystä ennen sitä. :)

Mitään suurempia, tai pienempiäkään hankintoja ei olla tehty, mutta vaunuja käytiin muutamassa paikassa kattelemassa. Hirveesti noita vaihtoehtoja olis, kamala koittaa päättää, että mitä sitä oikein tartteis ja haluais. Yhdistelmiin me nyt kuitenkin ainakin päädyttiin, mutta noista merkeistä ei kyllä mitään hajua. Keskustelupalstoja oon hiukan käyny läpi, mutta ei niistäkään nyt hirveesti vielä irronnu. Eli kaikki vinkit on tarpeen!!

Vähän ehkä narrasin, kyllä mie yhden pienen ostoksen tein pikkutyypille. :)

Kävin pikkusiskon kanssa kaupungilla, enkä vaan voinu vastustaa! Niiin söpöt!♡ Muuten tuleekin varmaan vaateostoksia tehtyä vasta rakenneultran jälkeen. :)

Onneks tähän työviikkoon on tulossa vielä muutamia kivoja piristyksiä, mm. leffaa ystävän kanssa sekä kahvittelu/syöminkitreffejä vanhan työkaverin kanssa. :) Ihana kun on ollut nyt noita aurinkoisia päiviä, piristää sekin mukavasti. Toivottavasti nää jatkuis vielä viikonloppuun, kun saa olla vapailla.

Mie oon nyt useempina öinä heränny aina kolmen maissa ihan yhtäkkiä, en ymmärrä miks? Välillä täytyy kyllä käydä myös vessassa, mutta muuten onkin sit vaan kattonu kelloa ja melkein nukahtanu samantien, välillä taas sit menee hetki ennen unen tuloa. Unetkin on ollu ihan levottomia, aina kun ne muistaa. Ärsyttää vaan, kun tuntuu ettei yhtenäkään yönä oo saanu nyt kunnolla nukuttua, kun on tollasta katkonaista. Kuuden aamuina varsinkin tuntuu tuplavaikeelta nousta ylös. Toivottavasti tääkin nyt tasottuis tästä. Onkohan muilla mahtanut olla raskauden aikaan tämmöstä? 

Ohops, tulipahan naputeltua. Nyt sit sinne sängyn pohjalle ja koittaa nukkumista..

RV 15+4 kuittaa:)

Olen aina rakastanut lämpöä ja aurinkoa. Olen nauttinut suunnattomasti Singaporen trooppisesta ilmastosta, jopa hikoilusta - aina viimeiseen raskauskuukauteen saakka.

Viimeisilläni pysyttelin lähinnä ilmastoiduissa sisätiloissa ja harrastin paljon ostoskeskuskävelyä (singaporelainen hyötyliikunta). Silloinkin koin ilmaston vain hieman epämukavaksi, tietäen olon helpottavan vauvan synnyttyä.

Ei helpottanutkaan. Salakavalasti suhteeni lämpöön muuttui vauvan tultua maailmaan. Nyt vauva-aikana olenkin kaivannut Suomesta vain lähipiiriä tukiverkoksi ja viileämpiä lämpötiloja kunnon vaunulenkkeihin. 

Minulta on pyydetty vinkkejä kuumaan ilmastoon vauvan kanssa. Fysiologinen asiantuntemukseni rajoittuu Googleen, mutta tässä pari hyväksi havaitsemaani käytäntöä.

Paras vinkki kuumuuden sietämiseen on: pysy poissa! Ainakin kuumimpaan aikaan. Keskipäivällä lämpö on usein niin kova, etten ole kokenut järkeväksi lähteä väkisin vauvaani hikoiluttamaan. Keskellä päivää ei meillä vaellella ulkona, vaan siirrytään ilmastoidulla kulkuvälineellä ilmastoituihin sisätiloihin. 

Kuumuuden helpottamiseksi olen tehnyt kaksi hankintaa, Bugaboon vaunuihin sopivan Breezy Sun Canopyn sekä vaunutuulettimen.

Breezy Sun Canopy (=vaunukuomu? aurinkosuoja? hengittävä vaunulippa?) on yksinkertaisuudessaan hyvin toimiva, ilma kiertää paremmin ja vauvakin näkee ulos sivuaukoista. Kallishan se oli kangaspalaksi, mutta on ollut meillä hintansa arvoinen. Vastaavia luulisi löytyvän muiltakin vaunumerkeiltä.

Vaunutuulettimia myydään täällä joka vauvakaupassa muutaman dollarin hintaan. Kuvan yksilö on jo perheemme kolmas. Aluksi olin epähuomiossa ostanut jonkinlaisen discovaloversion ja välkkyvien valojen kohdistaminen kaksiviikkoisen naamaan ei tuntunut kovin hyvältä ajatukselta. Seuraavasta tuulettimesta tuhosin ruuvit liiallisen voimankäytön ja Ikean kehnolaatuisen ruuvimeisselin yhdistelmällä, viimeisin on kestänyt jo hieman pidempään.

Lämpimässä ilmastossa tuuletin on ehdoton kapitus vauvan viileämpänä pitämiseen, sitä näkee lähes joka vaunuissa. Silti, tuulettimesta huolimatta, ainakin minun vauvani on kova hikoilemaan, joten riittävä nesteytys, sekä vauvalle että äidille on ensiarvoisen tärkeää. En anna pikkumiehelleni vettä, mutta maitoa kovan hikoilun aikana tavallista tiheämmin, jottei pieni pääse kuivumaan. Itsekin juon vettä vähintään 2-3 litraa päivässä, usein vielä paljon runsaammin. 

Maalaisjärki on tässäkin asiassa harvinaisen toimiva apuväline, vaunuja ei kannata jättää aurinkoon, tai edes varjoon liian pitkäksi aikaa. Ja jos itsellä on epämukavan kuuma, on myös vauvalla mitä todennäköisimmin tukalat oltavat.

Haastavasta ilmastosta löytyy toki hyvätkin puolensa. Vauva viettää päivänsä useimmiten pelkässä vaipassa ja bodyssa, joten pukemisongelmia ei meillä ole ja vaipanvaihto hoituu nopeasti. Vauvan lämpimänä pitämisen suhteen olenkin aivan kuutamolla. Tulevalla Suomen-reissulla läheiset tulevat taatusti naureskelemaan äidille, joka ei muista pukea lapselleen villapaitaa, tai edes housuja.

Nyt Singapore hiljenee juhlimaan. Gong Xi Fa Cai, hyvää kiinalaista uutta vuotta! 

Kuten jo aiemmin vanhan blogin puolella oon maininnut niin vauva B:n saapumiseen suhtaudutaan meillä realistisen rauhallisesti. Siitä (ja monesta muusta syystä) johtuen on sekä esikoisen, että tämän toisen vaatimat tavarahankinnat tehty maltilla. Sillä pieni vauvahan ei juuri mitään oikeasti vaadi. Mitä nyt vähän maitoa, vähän läheisyyttä, vähän huomioo, vähän syliä, vähän no joo, sitä sun tätä. 24/7. Anyway.

Tällä kertaa....

...meidän vauvaa ulkoilutetaan siskonsa vanhoissa rattaissa uudenkarheiden parin tonnin kärryjen sijaan. Rattaat on ostettu käytettyinä työkaverilta, joka on kuljettanut molemmat lapsensa niissä ennen kuin poistin kärryt kohtuulliseen hintaan kolme vuotta sitten. Sen verran vaunuja on tätä tulokasta varten tuunattu, että niihin on ostettu uusi kantokoppa hävyttömään 5€:n hintaan (koska vanha koppa on a) kadoksissa ja b) todennäköisesti homeessa). Isosisko on jo reipas kävelijä ja rattaisiin onkin viritetty kaiken varalta seisomalauta, joka on tosin uutena hankittu ja nyt jo hyvin toimivaksi testattu.

Mutta koska aina on joku mutta, niin on nytkin. Mullakin on omat hetkeni jopa raskaana olevana naisena ja oon ostoksissani toisinaan hyvinkin impulsiivinen. Tämä kerta ei tee poikkeusta sääntöön. Koska pinnasänky on vielä suht kivassa kuosissa M:n jäljiltä ja auton turvakaukalonkin vaihdoin pullolliseen punkkua ja pariin levyyn Fazerin sinistä, en jaksanut sen suuremmin puntaroida järkevyyden ja tunteen välillä, kun silmäni osui Oran tehtaanmyymälässä tähän kaunokaiseen:

Haikarakehto. Riippuva, roikkuva, keinuva vauvan ensisänky. Rakkautta ensisilmäyksellä. En tiedä vielä ihan tarkkaan, että missä yhteydessä tätä tullaan meillä käyttämään, onko vauvani kiikkumisesta diggaavaa sorttia ja ennen kaikkea mihin me tämä saadaan roikkumaan, mutta hän muuttaa meille. Turhake vai hyödyke? 

Vaunujen tuunaus: 74€

Auton turvakaukalo: 16€

Vaate- ja vuodevaatehankinnat: 120€

Itkuhälyttimet: 59€

Haikarakehto: 89€

Yhteensä 358€ laadusta ja turvallisuudesta tinkimättä. En pidä pahana.

(haikarakehdon kuva napattu Babystylen verkkokaupan sivuilta )

Joissain peruslastentarvikehommissa me ollaan kyllä auttamattoman hitaita laiskoja. Muistan ikuisesti, kuinka Silvan ollessa vauva eräs äitikollega ihmetteli, että työnnättekö te tosiaan vielä kymmenen kuukauden ikäistä vauvaa Bugisten vaunukopassa. Noooh, ööööh, joo? Noku noku se viihtyy siinä, mahtuu ja nukkuu päikkäritkin hyvin - ei ole ollut vielä syytä vaihtaa muuhunkaan.

Seelan kanssa vedettiin uudet pohjat; tyyppi oli yli vuoden ennen kuin saatiin aikaiseksi lähteä ostamaan noihin tupla-Vikingeihin*) toinen istumakoppa. No mutta nyt meillä on sitten vihdoinkin kaksi istujaa:

...ja onhan tuo istuminen nyt Seelalle paljon paljon mukavampaa. Ois pitänyt käydä ostoksilla aiemmin.

Nykyäänhän Seela muuten nukkuu jo päikkärinsä vaunuissa (JEE!!!) ja tokat päikkärit jopa yhtä aikaa isosiskonsa kanssa (JEEE JEEEE JEEEE!!!!). Eikä tirriäisen vaunuviihtyvyydessä ole muutenkaan enää mitään ongelmia:

Seelalle oli itse asiassa tarkoitus ostaa ratasistuimeen samanvärinen limenvihreä kuomu kuin vaunukopassakin oli, mutta kun näin tämän Summer lime -raidallisen, en tainnut montaa hetkeä mietiä. Ihana. Vein muuten viimeisen Variston Lastentarvikkeesta, toivottavasti tilaavat pian lisää.

Istuinkopan ja uuden kuomun (ja Seelan uuden turvaistuimen; samanlaisen kuin Silvallakin, näkyy täällä) lisäksi ostoslistalla oli vihdoinkin myös seisomalauta. Emmaljungan oma lauta oli tällainen hyvin perusmallinen, mutta just eilen asukastalon edestä bongasin myös Emmaljungan vaunut, joihin oli kiinnitetty sellainen istuinpenkillinen lauta (merkkiä en katsonut), ikään kuin sellainen satula siis. Vähän ehti jo varustelukateus kirpaista, mutta sitten hengitin syvään ja totesin, että:
a) tirppa viihtyy tosi hyvin tuossa seisoenkin eikä mitään istumatarpeita ole ainakaan toistaiseksi ilmennyt
b) pidemmille matkoille lähdemme joka tapauksessa tuplilla (koska molemmat nukkuvat niissä), jolloin tirppa saa istua halutessaan
c) se istuimellinen lauta näytti menevän vielä pidemmälle ikään kuin "syvyyssuunnassa" eli vaikeuttanee työntöä

Tuohon c-kohtaan liittyen nimittäin; ainoa pieni miinus, minkä näistä uusista varusteista keksin, on ilmeisesti tällainen lyhyen ihmisen ongelma. On nimittäin ihan siinä ja siinä, osuuko kävellessä omat jalat tuohon lautaan. Tarkoitan siis näin:

Mä veikkaan, että ajan myötä tuota oppii varomaan, mutta ensikokeilulla lauta meinasi ensin olla edessä. Oon nyt silmä kovana tihrustanut muita vaunuja ja arvelen, että ongelma on "yleismaailmallinen" eli koskee ilmeisesti seisomalaudan käyttöä aika useissa tapauksissa. Vai millaisia kokemuksia teillä on? Johtuukohan tää siitä, että mä oon näin lyhyt?

Muuten lauta rullailee tosi sujuvasti ja tirppa tykkää - mikä tietysti käytön kannalta on olennaista. Suosittelen kyllä sisaruslautaa vaihtoehtona (tai lisänä) tuplille etenkin lyhyillä matkoilla; näppärä on, oi kyllä.

*) Emmaljunga tupla-Vikingit (yhdellä vaunukopalla ja yhdellä penkillä) siis saatu Lastentarvikkeelta vuosi sitten ja ne arvotaan meidän käytön jälkeen eteenpäin. Taustaa täällä. Kaikki lisäosat ostettu ihan itse.

Minulta aina silloin tällöin kysytään käyttökokemuksia, aiempia kirjoituksia täällä:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/no-millaiset-ne-sitten-emmaljunga-double-viking-kayttokokemuksia
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/bugaboo-cameleon-vs-emmaljunga-viking
...ja tuoreempiakin käyttökokemuksia voisin joo kirjoitella jossain vaiheessa!

Meidän lastenvaunut (yhdistelmät siis) on aivan huikeet. Ne on Ora-merkkiset ja sen verran iäkkäät, että vielä Suomessa valmistetut. Ostin ne Martan syntymän kynnyksellä kesällä 2012 työkaverilta, joka oli kyydinnyt niissä kaksi lastaan. Toisin sanoen rattaat alkavat olla iällä. Jos meillä ei olis koiraa niin voisin sanoa, että nämä vaunut on ihmisen paras ystävä, sen verran hyvin ne ovat meitä vuosien varrella palvelleet. Ne on ihan sikakestävät ja kepeet työntää. Ilmakumit ja hyvä jousitus mahdollistaa seikkailut lumessa, sohjossa, metsässä, hiekassa, ruohikossa, vedessä you name it missä vaan. Ollaan oltu niillä muun muassa laskettelurinteessä sekä metsissä frisbeegolfradalla. Ja kun mä sanon, että ne on kestävät niin ne todellakin on: voitteko kuvitella, että meidän iskä pakitti vaunujen renkaiden päälle AUTOLLA ja ne renkaat on edelleen ihan toimivat!? Hiukan vanteet meni kieroon ja sisäkumit puhkes, mutta ei sen suurempaa vahinkoa. Yks rengas on tosin sittemmin alkanut falskata ja sitä joutuu pumppailemaan säännöllisesti.

 Vaunut on myös aika persoonallisen näköset, koska hukkasin johonkin siitä sen vaunukopan ja ostin tilalle kirppikseltä vitosella samaa merkkiä olevan eri värisen. Vaunujen oma väri on myös auringosta haalistunut. Ei siis jälleenmyyntiarvoa eikä pelkoa siitä, että ne sekottuis tuolla Emmaljungien keskellä jonkun muun vaunuihin.     Nyt nämä vaunureppanat on kuitenkin taas kokeneet kolauksen ja mittavat vahingot...     Päätin jokunen aika sitten viihdyttää itseäni kahden päivän ajan lastenvaunujen parissa puuhastellen. KAHDEN PÄIVÄN HUOM. Eihän tässä lomaillessa muutakaan tekemistä ole. Huomasin nimittäin, että sadekelien jäljiltä olivat meidän rattaat kokeneet pienen kosteusvaurion ja ajattelin eliminoida vaurion kotikonstein ennen uusien vaunujen ostamista. Hädässä ei uskollista kaveria hylätä ainakaan taistelematta!     Ensin vähän googlausta, että miten tuollaiset tahrat voi vaunukankaasta poistaa ja kuka sen paremmin tietääkään kuin Martat, tuo Suomen oma Martha Stewart. Ei muuta kuin pari litraa piimää kaupasta, vaunujen purkaminen ja kankaiden pujottelu pois erinäisten muttereiden, ruuvien, neppareiden ja aisojen takaa. Helppoa kuin heinänteko. Kankaat vatiin, piimät päälle ja jalat kattoon soffalle peukaloita pyörittelemään. Passiivista odottelua vuorokausi, antaa piimän tehdä taikansa.   Tiettekö muuten, että kaks vuorokautta ilman rattaita on aika tosi pitkä aika kun kaikki päikkärit on totuttu vetelemään vaunuissa.     Seuraava vaihe oli aika kuvottava näin niinku jos ei perusta tosta piimästä. Nimittäin sen piimän poistaminen siitä vaunukankaasta. Ei ollu ihan yks kerta kun meinas kylppärin laattalattia saada pienen pintaremontin, sen verran järkyttävä haju siitä piimästä lähti. Yök. Piimä siis pois ja kankaat pesukoneeseen. Kankaat pois koneesta. Voihan video. Eikös toinen niistä kankaista ookkin lähtenyt purkautumaan! Noin 20cm:n reikä tullut kriittiseen paikkaan ja se sellanen tukikangasosio lähtenyt irti sieltä kankaasta kokonaan. Ei muuta ku neula ja lanka käteen tavoitteena parsia se reikä umpeen ensiaputoimenpiteenä. Kas noin ja homma jatkuu.  
 Ootteko huomannut, että lähes poikkeuksetta lastenvaunuja mainostetaan muun muassa seuraavalla ominaisuudella: ”helposti irrotettavat/puhdistettavat kankaat!”? No, se on valetta. Tai pieni totuuden siemen siinä piilee sillä ei siinä irrottamisessa mitään ongelmaa ollut. Mutta se vaunujen kasaaminen takaisin ilman minkäänsorttista muistikuvaa saati valokuvia purkuvaiheesta. Mikä aisa, missä mihin hä täh? AA tosta puuttuu ruuvi, ups tuli väärin päin, hmm se mutteri mihinköhän mahdoin laittaa sen…Jne. Tein varmasti jonkinsortin jokamiehen akrobatiaennätyksen kun oikeassa kädessä pidin ruuvimeisseliä millä ruuvasin ruuvia kiinni, vasemman kädet pihdit pitivät vastakappaletta eli mutteria paikoillaan ja vasemmalla jalalla pidin vaununkupua (?) ylhäällä ja paikoillaan. Aikamoinen näky, siinä on taas naapurin mummulle ihmeteltävää.     Näin jälkikäteen tää koko show jo naurattaa, mutta siinä tilanteen vallitessa ei ollut kyllä hymy herkässä.     MUTTA vaikeuksien kautta voittoon ja karavaani kulkee taas kuin unelma (siitä hiukan lässähtäneestä renkaasta huolimatta). Toivon, että mun lapset osaa joskus arvostaa mun valintoja ja sitä että heidän vauvaidentiteetin nolaamisen uhalla (nään mielessäni kuinka vauvakollegat naureskelevat meidän diy-vaunuille käh käh) en osta uusia vaunuja vaan sijoitan rahat vaikkapa yhteiselle matkatilille.  Victory bitches!